INT. KOULUN KIRJASTO - PALAUTUSTISKI - LOUNASTAUKO
Yksitoistavuotias Ada istuu selkä suorana palautustiskin takana. Hänen laminoidussa rintamerkissään lukee KIRJASTOAPULAINEN. Milo liu'uttaa kuluneen kirjan tiskille ja kääntyy lähteäkseen.
Ada
Seis siihen. Kirjat palautetaan kirjastonhoitajalle, ei tiskille.
Milo
Se tiski on ihan sinun vieressä. Se on melkein sama kuin sinun käsi.
Ada
Tämä kirja lainattiin, kun me olimme seitsemän. Nyt olemme kymmenen.
Milo
Minä luen huolellisesti.
Ada
Kolme vuotta ei ole huolellista lukemista. Kolmessa vuodessa sen kanssa asutaan jo yhdessä.
Milo
Paljonko se sakko on? Minulla on neljä kolikkoa ja nappi. Se on tosi hyvä nappi.
Ada
Yksi kolikko päivässä. Laskin lounaalla. Tuhat yhdeksänkymmentäkuusi kolikkoa, koska välissä oli karkausvuosi. Ja rouva Pell jätti minut tällä viikolla yksin tiskille. Yksin tarkoittaa, ettei nappeja hyväksytä.
Milo
Okei. Entä jos leimaat sen, eikä kukaan enää ikinä avaa sitä?
Ada avaa kirjan viimeisiltä sivuilta ja jähmettyy.
Ada
Milo. Joku on kirjoittanut sivulle satakaksitoista. Ja takakanteen. Ja siihen pieneen korttitaskuun.
Milo
Ei kirjoittanut. Korjannut. Tila loppui.
Ada
Kirjaan kirjoittaminen on vahingontekoa. Vahingonteosta joutuu Punaiseen kansioon, eikä kukaan Punaisessa kansiossa oleva saa enää koskaan lainata.
Milo
Lue se ennen kuin päätät. Jooko.
Ada
'Biscuit ei kuollut. Biscuit oli vain aivan hirveän väsynyt. Se nousi ylös ja söi voileivän.'
Milo
Siitä voileivästä tietää, että sillä on kaikki hyvin.
Ada
Biscuit kuolee sivulla satayksitoista. Se on koko kirjan idea. Koko meidän luokka itki. Herra Haddadkin itki, ja se opettaa jalkapalloa.
Ada
Kirjastonhoitajat eivät itke. Me leimaamme.
Milo
Luin viimeisen sivun yksitoista kertaa. Se kuoli joka kerta. Jonkun piti tehdä jotain.
Ada
Ja sitten piilotit kirjan kolmeksi vuodeksi.
Milo
Piilotin sen pikkuveljeltä. Se luulee, että kaikkien kirjojen kaikki koirat on meidän koira.
Ada
Miksi sitten palautat sen tänään?
Milo
Koska toinen osa tuli maanantaina. Se on tuossa kärryssä. Biscuit on kannessa. Eli joko se on elossa tai se on tosi ilkeä kansi.
Ada ottaa kynän Milon korvan takaa, kumittaa yhden rivin ja kirjoittaa pienillä, siisteillä kirjaimilla.
Ada
Ei. Ei se ikinä söisi voileipää. Se syö vain reunat, sivulla yhdeksän sanotaan niin. Eikä se lennä koulun yli, sehän on ihan tyhmää. Se kävelee kotiin pidempää reittiä, leipomon ohi, ja kaikki odottavat portilla.
Milo
Muistatko sinä sivun yhdeksän?
Ada leimaa vanhan kirjan, ottaa sitten uuden kärrystä ja liu'uttaa sen tiskin yli.
Ada
Palautettu. Eräpäivä kahden viikon päästä, ei kolmen vuoden. Ja jos sille tapahtuu tässä jotain, tuot kirjan ensin minulle.