INT. SAIRAALAOSASTO - KÄYTÄVÄ - YÖ
Sam tulee huuhteluhuoneesta käsiään kuivaten, näkee kollegan olevan aloittamassa ja nostaa yhden sormen.
Älä sano, että 'nuku yön yli'. Mä oon nukkunut tän asian kanssa yksitoista vuotta. Tänään mä tein lääkekierroksen, sitten mittasin vitaalit, sitten istuin herra Okaforin kanssa, ja se pyysi avaamaan ikkunan, että kuulisi sateen, ja mä sanoin 'ihan kohta'. Ja mä tarkoitin sitä. Mun oli tarkoitus tehdä se.
Ei ollut huono yö. Se tässä onkin. Ei yhtään sydänpysähdystä. Nelosen pumppu käyttäytyi kerrankin, ja vuokrafirman tyttö osoittautui loistavaksi. Tavallinen yö, mä tein kaiken oikein, ja mä seisoin juuri kaksikymmentä minuuttia huuhteluhuoneessa, koska en muistanut, avasinko sen ikkunan vai ajattelinko vain avaavani.
Mä menin takaisin. Se oli kiinni. Se nukkui. Joten ei sillä ollut väliä, siinä mielessä ettei tapahtunut mitään, ja sillä oli enemmän väliä kuin millään, koska musta on tullut ihminen, joka sanoo 'ihan kohta' miehelle, joka on pyytänyt yhtä asiaa.
Sä tiedät, millainen mä ennen olin. Sä moititkin mua siitä. Istuin sängyillä. Opettelin lastenlasten nimet. Kerran mulla oli kutosvuoteen potilaan tyttären puhelinnumero taskussa viikon, koska se haluaisi kuulla, miten menee. Mä en oo enää sellainen, ja oon sanonut itselleni, että se on työvuorolista, se on miehitys, se on talvi, ja sitä kaikkea se on, ja se on myös sitä, että mä oon neljäkymmentäkahdeksan ja se, missä mä olin hyvä, on kulunut keskeltä puhki kuin sukka.
Raportti on seitsemältä. Mä teen sen kunnolla, kirjaan kaiken. Sitten mä menen ja avaan sen ikkunan, koska yhä sataa. Sitten mä menen kotiin enkä laita herätystä. Sä voit saada mun hyvän kynän.