INT. VUOKRA-ASUNTO - OLOHUONE - PÄIVÄ
Robin seisoo vihreän seinän vieressä taiteltu vuokrasopimus toisessa kädessä. Vuokranantaja on jo ottanut kirjoitusalustansa esiin.
No niin. Mä aion pysyä rauhallisena, koska luin vuokrasopimuksen ja siinä lukee 'kohtuullinen', ja haluan olla kohtuullinen sun nähden, jotta se on sitten tiedossa kun sä et ole, myöhemmin, sähköpostissa.
Seinä on vihreä. Myönnän, että seinä on vihreä. Sen nimi on Tumma Saniainen, se maksoi kolmekymmentäkaksi puntaa, ja rajaukset tein kahden tuuman pensselillä, ja se on millä tahansa mittapuulla kaunis reuna. Edellinen vuokralainen jätti tähtikuvion Blu Tack -sinitarrasta. Mä jätän kunnon työnjälkeä.
Nyt sitten. Miksi se on vihreä. Muistat varmaan marraskuun. Muistat, koska lähetin sähköpostia neljäs ja yhdestoista ja yhdeksästoista päivä, ja sen jälkeen lakkasin käyttämästä päivämääriä ja käytin vain sanaa 'edelleen'. Sen seinän takana kulkee yläkerran kylpyhuoneen putki. Rappauksessa oli ruokalautasen kokoinen läiskä, ja jouluun mennessä se oli jo illalliskutsujen kokoinen, ja se oli ruskea, ja sillä oli kunnianhimoa.
Magnolia ei peitä ruskeaa läiskää. Yritin. Kolme kerrosta. Se tuli taas läpi kuin kasvot kauhuelokuvassa, haaleana, illalla, kun mulla oli vieraita. Tumma Saniainen on kaupan ainoa väri, joka peittää kosteusjäljen. Tiedän sen, koska kaupan mies kysyi, että 'Mitä sä peität', ja mä kuvailin sen, ja se meni hakemaan tämän sanomatta enää sanaakaan.
Joten mun nähdäkseni seinä on vihreä, koska sä et korjannut putkea, ja mä otan mieluummin vihreän seinän kuin ruskean katon, ja mun vuokravakuus on kahdeksansataaviisikymmentä puntaa. Jätin purkin tiskialtaan alla olevaan kaappiin. Siitä riittää vielä yhteen kerrokseen. Tarvitset sitä helmikuun tienoilla.