INT. HÄÄTELTTA - ILTA
Frankie seisoo muistikorttipino kädessään, vilkaisee kolmatta korttia ja kääntyy vieraista sulhasen puoleen.
Ben. Kaveri. Mä katson sua tämän osuuden ajan, koska sun uusi anoppi istuu pöydässä neljä ja mä tajusin just, että kortti kolme on se Lanzarote-juttu. Korttia kolme ei voi ottaa. Kortit neljästä yhdeksään riippuu kaikki kortista kolme. Joten vedetään lennosta. Kaikki on syöneet kalan, ne on nyt taivuteltavissa.
Mä oon tuntenut Benin siitä asti kun me oltiin yhdeksän. Se oli se lapsi, jolla oli inhalaattori ja tosi vahvat mielipiteet siitä, mikä dinosaurus voittaisi. On muuten yhä, molemmissa asioissa. Sen ansiosta mä pääsin teoriakokeesta läpi, sen ansiosta en ostanut sitä pakua, ja se on, ja tämän mä haluan kaikkien täällä kuulevan, ainoa ihminen, joka on ikinä lähettänyt mulle kahdelta yöllä viestin 'turvallisesti kotona?' ja oikeasti valvonut odottamassa vastausta.
Tätä mun ei pitäisi sanoa. Mua huolestutti tämä päivä. Ei Priya. Priya on parasta, mitä sulle on ikinä tapahtunut, kaikki tässä teltassa tietää sen, mä katsoin sen ilmettä vihkivalojen aikana, ja olihan se suoraan sanoen vähän liikaa. Mä olin huolissani itsestäni. Yhdeksästä kolmeenkymmeneenneljään on pitkä aika olla se, jolle joku soittaa ensimmäisenä. Mä seisoin aamulla laittamassa sun viehettä ja ajattelin, että no niin, se oli siinä, viimeinen kerta kun mä oon se, joka suoristaa sua.
Ja sitten sä kysyit, että 'Ootko syönyt', ja teit sen ilmeen. Joten. Kaikki hyvin. Mut on alennettu toiseksi puheluksi, ja mä aion olla siinä erinomainen.
Ben. Priya. Kortit menee vesikannuun. Lasit ylös. Malja ainoille kahdelle ihmiselle tässä huoneessa, joiden mä oikeasti antaisin ajaa mun pakua.