EXT. RIVITALO - ULKO-OVI - ILTA
Owen seisoo työvaatteissaan kokonaisen askeleen päässä ovesta. Oven avannut neljätoistavuotias pitää kättä oven salvalla. Owen osoittaa häntä.
Onko sun isä kotona? Ei. Hyvä. Mä en tullut sen takia. Mä tulin sun takia. Pysy siinä vaan, ei hätää. En mä oo tulossa sisään.
Sä tiedät, kuka mä oon. Sä tunnet mun pojan. Isaac. Pieni, silmälasit, tekee sitä juttua hihoillaan. Sä oot heittänyt sen repun siihen roskikseen bussikatoksen viereen. Joka päivä lomaviikon jälkeen. Se on sanonut äidilleen, että se hukkaa ne. Seitsemän reppua. Mä oon ostanut reppuja, Callum. Mä oon ostanut niitä monipakkauksissa.
Mä tulin tänne pelottelemaan sua. Sen mä sanon suoraan. Mä istuin pakussa kaksikymmentä minuuttia miettimässä, mitä sanoisin. Mulla oli puhe. Siinä oli aika paljon sanoja, joista sun äiti ei tykkäisi.
Sitten mä äsken osoitin sua, ja sä teit noin. Kädellä. Ylös. Ennen kuin mä olin edes ehtinyt kunnolla osoittaa.
Sulla on nopea käsi, poika. Mä tunnen ton käden. Mulla oli sellainen. Mun isä oli iso mies pienessä keittiössä, ja mulla oli meidän kadun nopein käsi. Ja joka päivä koulussa mä etsin jonkun mua pienemmän ja heitin sen repun roskikseen.
En Isaacin. Jonkun muun, ennen kuin sä olit syntynyt. Danny Moss. Mä ajattelen Danny Mossia useammin kuin mun isää.
Joten mä teen näin. En mitään. Mä en kerro koululle, enkä mä kerro sun isälle. Mä en kerro sun isälle, Callum. Kuuletko sä?
Mutta huomenna siellä katoksella sä nostat sen repun, annat sen sille ja sanot 'tässä'. Yksi sana. Siinä koko homma.
Tässä on mun numero. Sä et soita siihen Isaacin takia. Sä soitat siihen, jos sä joskus tarvitset pakua.