INT. LUOKKAHUONE - AAMU
Charlie kantaa sisään ison kukkivan kasvin molemmin käsin ja laskee sen opettajan pöydälle. Hän kääntää kasvin parhaan puolen opettajaa kohti.
Ope. Ope. Ennen kuin sä katot kunnolla. Voinko mä kertoa yhden jutun Bernardista?
Sähän annoit Bernardin mulle lomaksi, kun mä oon vastuullinen ja meillä on aurinkoinen ikkuna, niin sä sanoit. Ja sä sanoit, että kastele se sunnuntaisin. Ja mä kastelin. Mä kirjoitin sen meidän keittiön kalenteriin ja piirsin pienen Bernardin joka sunnuntain kohdalle.
No niin. Tässä on Bernard.
Mä tiedän, että se on isompi. Se johtuu siitä ikkunasta. Ja mä tiedän, että sillä on nyt kukkia. Ihmiset muuttuu kesän aikana, ope. Jamie Price tuli takaisin ihan eri äänellä. Et sä sillekään sanonut mitään.
Ja ruukku on eri, koska vanha ruukku hajosi. Kun se kasvoi niin isoksi. Siitä ikkunasta.
Ope, sulla on se ilme. Se sama kuin silloin kun Leo sanoo, että sen läksyt on bussissa.
Okei. Selvä. Totuus. Me mentiin elokuussa viikoksi mummolle, ja mä pyysin mun veljeä hoitamaan sunnuntait, ja se lupasi, eikä hoitanutkaan. Kun me tultiin kotiin, Bernard oli tikku. Ruskea tikku pölyn keskellä. Mä kastelin sitä vielä kahtena sunnuntaina, jos se vaikka vaan nukkui. Ei se nukkunut.
Niin mä vein mun synttärirahat puutarhamyymälään ja kysyin siltä tädiltä, mikä siellä on eniten Bernardin näköinen. Se sanoi, että 'Mikä on Bernard?' Niin mä piirsin sen. Tää oli lähimpänä. Se maksoi yhdeksän puntaa viisikymmentä. Mulla oli kymmenen.
Sen nimi on Bernard. Mä annoin sille saman nimen. Kai sekin jotain merkitsee.
Ja mulla on se vanha repussa, eväsrasiassa. Jos sä haluat sanoa sille hyvästit.