INT. UIMAHALLI - YLIN HYPPYLAUTA - PÄIVÄ
Kai seisoo aivan laudan päässä varpaat reunan yli koukistettuina. Hän kuulee jonkun tikkailla, kääntyy ja näkee pikkuveljensä pään ilmestyvän näkyviin.
Älä tuu enää ylemmäs. Jää sille askelmalle. Sille. Pidä molemmilta puolilta kiinni.
Ei mua pelota. Mä tarkistan. Vesi pitää ensin tarkistaa, ettei siinä oo lehtiä tai mitään. Mä teen tän kunnolla.
Theo, miks sä tulit ylös? Sä et saa. Sä oot seitsemän. Pitää olla kahdeksan ja pitää olla se uimamerkki, ja sulla on sammakkimerkki, ja sammakkimerkillä saa mennä pieneen altaaseen.
En mä voi tulla alas, kun sä oot tikkailla. Ja se poika on sun takana. Ja sen isä on sen takana. Siellä tikkailla on koko perhe.
Okei. Saanko mä kertoa yhden jutun, etkä sä kerro äidille? Mä oon ollut täällä ennenkin. Kolme kertaa. Joka lauantai kesän jälkeen. Ja joka kerta mä tuun tähän, tänne päähän, missä se karhea kohta loppuu, ja mä katon alas, ja vesi näyttää tosi kaukaiselta ja tosi kovalta, niin kuin lattialta. Ja mä meen tikkaat alas ja sanon kaikille, että uimavalvoja sanoi, että tää on suljettu.
Ei tää ollut suljettu.
Älä itke. Theo. Hei. Ei mitään hätää. Sä teit rohkeasti, kun tulit ylös. Sekin lasketaan. Isä sanoo, että tuleminen on se vaikein osa. Se sanoo niin hammaslääkäristäkin, että en mä sitten tiedä.
Nyt me tehdään näin. Sä meet alas. Hitaasti, molemmilla käsillä kiinni. Pyydä siltä mieheltä anteeksi. Sitten sä meet ihan altaan reunalle, uimavalvojan viereen, ja katot mua. Älä kato vettä. Kato mua.
Ja kun mun pää tulee näkyviin, sä vilkutat. Oikein isosti. Sitten mä tiedän, että mä tein sen.