INT. OLOHUONE - ILTA
Mira seisoo tietokoneen vieressä puulusikka karttakeppinä. Hän odottaa, että molemmat vanhemmat istuvat oikeilla tuoleilla, ja napsauttaa sitten hiirtä.
Ei siihen, isä, se on esittäjän tuoli. Siihen. Kiitos. Mä tein dioja. Niitä on yhdeksän. Kysymykset loppuun, kiitos, niin lukee säännöissä. Ekassa diassa on säännöt.
Dia kaksi. Tässä on Gustav. Se on maakilpikonna. Se on kuusikymmentäyksi vuotta vanha, eli vanhempi kuin te yhteensä, jos... ei. Ei ookaan, mä laskin väärin, älkää välittäkö kakkosdian laskuista. Se on isää vanhempi. Se on kakkosdian pointti.
Dia kolme, kustannukset. Gustav syö salaattia. Me ostetaan jo salaattia. Kukaan tässä perheessä ei syö sitä salaattia. Äiti, sä ostat joka lauantai yhden salaatin, ja sitten se muuttuu siellä laatikossa nesteeksi. Siinä menee rahaa roskiin. Gustavin kanssa se menee Gustaviin.
Nelosessa sillä on pieni hattu päässä. Se ei oo tietoa. Se on sitä varten, että te tykkäisitte siitä.
Dia viisi. Se elää vielä neljäkymmentä vuotta. Ehkä viisikymmentä. Se elää pidempään kuin kumpikaan teistä. Se ei oo uhkaus, se on ominaisuus. Kun teitä ei enää oo, mulla on vielä jotain, mikä oli teidän. Tai siis. Mikä oli rouva Lindqvistin. Te tiedätte, mitä mä tarkoitan.
Kuutosdiassa alkaa olla vähän kiire. Rouva Lindqvist muuttaa lauantaina tyttärensä asuntoon, eikä siinä oo puutarhaa, ja se sanoi, että jos kukaan ei ota Gustavia, se pitää viedä 'yhteen paikkaan'. Se sanoi sen 'yhteen paikkaan' samalla tavalla kuin te sanoitte ukin autosta.
Seitsemän ja kahdeksan oli sitä varten, että mä kertoisin tän varovasti. Mä hyppään niiden yli. Dia yhdeksän. Se on kylpyammeessa. Yläkerrassa. Torstaista asti. Kukaan ei huomannut, mikä kertoo jotain tästä perheestä ja kylpemisestä. Ei vettä. Pelkkää salaattia. Sun salaattia, äiti. Mä sanoin, ettei se mennyt hukkaan.
Älkää menkö vielä ylös, se nukkuu. Mä pidän ovea. Menkää hiljaa sisään ja sanokaa sille moi niin kuin te olisitte jo suostuneet.