Miksi rakensin blablablan

Ihmisille tulee tietty ilme, kun pyydät heitä käymään repliikkejä kanssasi. Ei suoranaista ärsytystä. Enemmänkin... alistumista. He rakastavat sinua. He tekevät sen. Mutta te molemmat tiedätte, että tämä on neljäs kerta tällä viikolla eikä kohtaus ole muuttunut.

Tyttöystäväni on lukenut saman monologin pohjustuksen luultavasti viisikymmentä kertaa. Kaverit ovat lakanneet vastaamasta. Ja ymmärrän sen, olen ollut toisellakin puolella. Kun joku pyytää minua auttamaan kohtauksen kanssa, sanon kyllä. Aina. Mutta jossain kolmannen kerran kohdalla alan laskea repliikkejä siihen, että ollaan valmiita.

Jokainen tuntemani näyttelijä kamppailee tämän kanssa. Tarvitset jonkun lukemaan muut osat. Jonkun, joka on kärsivällinen, saatavilla oudoimpina kellonaikoina, valmis tekemään sen uudelleen. Ja uudelleen.

Kukaan ei halua olla se henkilö. Eikä kukaan halua pyytää sitä yhä uudelleen.

Pitkään vain hyväksyin sen. Olet näyttelijä, tarvitset vastanäyttelijän, vaivaat ihmisiä. Mutta jossain vaiheessa lakkasin hyväksymästä ja aloin rakentaa.

blablabla on vastanäyttelijä puhelimessasi. Tuot kohtauksen, valitset hahmosi, ja se lukee muut osat. Se odottaa repliikkiesi ajan. Siinä kaikki.

Yksi sääntö, jonka ympärille rakensin kaiken: ei koskaan keskeytä näyttelijää.

Tänään se on App Storessa.

Lataa blablabla