Pitkän riidan jälkeen Sonja ja Jelena tekevät sovinnon. Puhe avioliitosta johtaa tunnustuksiin Astrovista ja omasta onnesta.
Siirry käsikirjoitukseen ↓Sovellus lukee toisen roolin ääneen ja odottaa, kunnes olet sanonut repliikkisi.
Jos asennat sovelluksen esikatselusta, palaa takaisin ja napauta Avaa sovelluksessa uudelleen.
Rooli-ikä 27-35
Haluaa: Tehdä sovinto Sonjan kanssa ja saada hänet uskomaan, mitä Jelena kertoo avioliitostaan.
Vastassa: Sonja on pitkään epäillyt häntä laskelmoinnista; Jelenan itsensä on vaikea myöntää olevansa onneton.
Rooli-ikä 20-27
Haluaa: Luottaa Jelenaan ja vihdoin puhua jonkun kanssa rakkaudestaan Astroviin.
Vastassa: Avoimuus vaatii luopumaan vanhasta kaunasta ja ottamaan riskin näyttää naurettavalta.
INT. SEREBRJAKOVIN TALO - RUOKASALI - YÖ
Jelena Andrejevna tulee sisään.
Jelena Andrejevna
Ukonilma meni ohi. Miten hyvä ilma! Missä tohtori on?
Sonja
Lähti.
Jelena Andrejevna
Sofi!
Sonja
Mitä?
Jelena Andrejevna
Kuinka kauan te aiotte murjottaa minulle? Emme ole tehneet toisillemme mitään pahaa. Miksi meidän pitäisi olla vihollisia? Lakatkaa jo...
Sonja
Minä itsekin halusin... Riittää jo vihoittelu.
Jelena Andrejevna
No sepä hienoa.
Sonja
Onko isä mennyt nukkumaan?
Jelena Andrejevna
Ei, hän istuu salongissa... Emme puhu toistemme kanssa kokonaisiin viikkoihin, ja Jumala tietää, minkä takia... Mikä tämä on?
Sonja
Mihail Lvovitš söi illallista.
Jelena Andrejevna
Ja viiniäkin on... Juodaan sinunmaljat.
Sonja
Juodaan.
Jelena Andrejevna
Samasta lasista... Näin on parempi. No, siis sinä?
Sonja
Sinä. Olen jo kauan halunnut tehdä sovinnon, mutta jotenkin hävetti...
Jelena Andrejevna
Miksi sinä itket?
Sonja
Ei mitään, muuten vain.
Jelena Andrejevna
No, no, riittää, riittää... Hassu tyttö, nyt minäkin itken... Sinä olet minulle vihainen, koska muka menin naimisiin isäsi kanssa laskelmoiden... Jos uskot valoihin, niin vannon sinulle: menin hänen kanssaan naimisiin rakkaudesta. Ihastuin häneen oppineena ja kuuluisana miehenä. Rakkaus ei ollut oikeaa, se oli keinotekoista, mutta silloin minusta tuntui, että se oli oikeaa. En ole syyllinen. Ja sinä et ole meidän häistämme asti lakannut rankaisemasta minua viisailla, epäluuloisilla silmilläsi.
Sonja
No, sovinto, sovinto! Unohdetaan.
Jelena Andrejevna
Älä katso noin, se ei sovi sinulle. Kaikkiin täytyy luottaa, muuten ei voi elää.
Sonja
Sano minulle rehellisesti, ystävänä... Oletko onnellinen?
Jelena Andrejevna
En.
Sonja
Minä tiesin sen. Vielä yksi kysymys. Sano suoraan: haluaisitko, että sinulla olisi nuori mies?
Jelena Andrejevna
Kylläpä sinä olet vielä pikkutyttö. Tietysti haluaisin! No, kysy vielä jotain, kysy...
Sonja
Pidätkö tohtorista?
Jelena Andrejevna
Pidän, kovasti.
Sonja
Minulla on tyhmä ilme... eikö olekin? Hän lähti, ja minä kuulen yhä hänen äänensä ja askeleensa, ja kun katson pimeää ikkunaa, näen siinä hänen kasvonsa. Anna minun puhua... Mutta en voi puhua näin kovaa, minua hävettää. Mennään minun huoneeseeni, puhutaan siellä. Olenko sinusta tyhmä? Myönnä pois... Kerro minulle hänestä jotain...
Jelena Andrejevna
Mitä sitten?
Sonja
Hän on viisas... Hän osaa kaiken, pystyy kaikkeen... Hän hoitaa sairaita ja istuttaa metsää...
Jelena Andrejevna
Ei kyse ole metsästä eikä lääketieteestä... Kultaseni, ymmärrä, se on lahjakkuutta! Tiedätkö, mitä lahjakkuus tarkoittaa? Rohkeutta, vapaata ajattelua, suurta otetta... Hän istuttaa puuntaimen ja miettii jo, mitä siitä seuraa tuhannen vuoden päästä, hän näkee jo ihmiskunnan onnen. Sellaisia ihmisiä on harvassa, heitä pitää rakastaa... Hän juo, on joskus vähän karkea, mutta mitä siitä? Lahjakas ihminen ei Venäjällä voi pysyä puhtoisena. Ajattele itse, millaista elämää tämä tohtori elää! Läpipääsemätön kura teillä, pakkaset, lumimyrskyt, valtavat välimatkat, karkea ja villi kansa, ympärillä puutetta ja tauteja, ja sellaisissa oloissa sen, joka tekee työtä ja taistelee päivästä toiseen, on vaikea säilyä neljäänkymmeneen asti puhtoisena ja raittiina... Toivon sinulle sydämestäni onnea, sinä ansaitset sen... Mutta minä olen ikävä ihminen, sivuhenkilö... Musiikissa, mieheni talossa, kaikissa rakkaussuhteissa, kaikkialla, sanalla sanoen, olen ollut vain sivuhenkilö. Oikeastaan, Sonja, jos oikein ajattelee, olen hyvin, hyvin onneton! Minulle ei ole onnea tässä maailmassa. Ei ole! Mitä sinä naurat?
Sonja
Olen niin onnellinen... onnellinen!
Käännös: blablabla (2026)
Copyright © 2026 Vox Vera ApS. Saat käyttää näitä alkuperäisiä kohtauksia ja monologeja omaan näyttelijäntyön ja repliikkien harjoitteluun, koe-esiintymisiin, ohjattuihin näyttelijäntyön kursseihin ja työpajoihin sekä selftapeihin alla olevien ehtojen mukaisesti.
Näyttelijäntyön opas
Lue tämän kohtaustyypin opas →Samankaltaiset kohtaukset
Käytätkö Claudea? Pyydä siltä kohtaus tai monologi tästä kirjastosta ja suunnitelma niille päiville, jotka sinulla on. Näin se toimii →