Macbeth: päätös murhata Duncan

Lady Macbeth

Hän on melkein syönyt. Miksi lähdit salista?

Macbeth

Onko hän kysynyt minua?

Lady Macbeth

Etkö tiedä, että on?

Macbeth

Emme jatka tätä asiaa pidemmälle. Hän on hiljattain osoittanut minulle kunniaa, ja minä olen ostanut kultaisen maineen kaikenlaisilta ihmisiltä; sitä pitäisi nyt kantaa uutuuttaan hohtavana, ei heittää syrjään näin pian.

Lady Macbeth

Oliko se toivo humalassa, johon itsesi puit? Onko se nukkunut siitä asti? Ja herääkö se nyt niin vihreänä ja kalpeana katsomaan sitä, minkä teki niin vapaasti? Tästä hetkestä pidän rakkauttasi samanlaisena. Pelkäätkö olla teoissasi ja rohkeudessasi sama kuin olet halussasi? Tahtoisitko sen, mitä pidät elämän koristeena, ja eläisit pelkurina omissa silmissäsi, kun ”tahtoisin” saa aina perään ”en uskalla”, kuin sananlaskun kissa parka?

Macbeth

Ole hiljaa, pyydän! Uskallan tehdä kaiken, mikä miehelle sopii; joka uskaltaa enemmän, ei ole mies.

Lady Macbeth

Mikä peto sitten sai sinut kertomaan tästä hankkeesta minulle? Kun uskalsit sen tehdä, silloin olit mies; ja ollaksesi enemmän kuin olit, olisit sitäkin enemmän mies. Ei aika eikä paikka silloin sopinut, ja silti tahdoit luoda molemmat: nyt ne ovat luoneet itsensä, ja juuri niiden sopivuus riisuu sinusta miehen. Olen imettänyt, ja tiedän, kuinka hellää on rakastaa lasta, joka imee rintaani: olisin, kun se hymyili minulle, repäissyt nänninpääni sen luuttomista ikenistä ja murskannut sen aivot, jos olisin niin vannonut kuin sinä tähän vannoit.

Macbeth

Entä jos epäonnistumme?

Lady Macbeth

Me epäonnistumme? Kierrä vain rohkeutesi kireälle, viimeiseen loveensa, niin emme epäonnistu. Kun Duncan nukkuu (ja siihen päivän raskas matka hänet sitäkin sikeämmin kutsuu), hänen kaksi kamaripalvelijaansa minä viinillä ja juhlinnalla niin nujerran, että muisti, aivojen vartija, on pelkkää huurua, ja järjen säiliö pelkkä tislauspannu: kun he sikamaisessa unessa makaavat viinin kyllästäminä kuin kuolleet, mitä emme sinä ja minä voisi tehdä vartioimattomalle Duncanille? Mitä emme voisi sälyttää hänen sienimäisille palvelijoilleen, jotka saavat kantaa suuren surmatyömme syyllisyyden?

Macbeth

Synnytä vain poikalapsia; sillä sinun pelkäämätön aineksesi ei saisi luoda muuta kuin miehiä. Eikö uskota, kun olemme merkinneet verellä nuo kaksi unista hänen omasta kamaristaan ja käyttäneet heidän omia tikarejaan, että he sen tekivät?

Lady Macbeth

Kuka uskaltaa uskoa toisin, kun me saamme surumme ja valituksemme pauhaamaan hänen kuolemansa yllä?

Macbeth

Olen päättänyt, ja jännitän jokaisen jäseneni tähän kauheaan tekoon. Nyt pois, ja hymyin pettäkäämme sen, ken näkee: vain väärä kasvo kätkee, minkä väärä sydän tekee.