EXT. CAPULETIN PUUTARHA - YÖ
Julia ilmestyy ylös parvekkeelle.
Romeo
Sanastasi pidän kiinni. Kutsu minua vain rakkaaksi, niin olen kastettu uudelleen; tästä hetkestä en ole enää Romeo.
Julia
Kuka olet sinä, joka yön verhon takaa näin kompastut minun salaisuuksiini?
Romeo
En tiedä, millä nimellä kertoisin, kuka olen: nimeni, rakas pyhimys, on minulle itselleni vihattu, koska se on sinun vihollisesi. Jos se olisi paperilla, repisin sanan.
Julia
Korvani eivät ole vielä juoneet sataakaan sanaa sinun huuliltasi, ja silti tunnen äänen. Etkö ole Romeo, ja Montague?
Romeo
En kumpaakaan, kaunis neito, jos kumpikaan ei sinua miellytä.
Julia
Miten tulit tänne, sano, ja miksi? Puutarhan muurit ovat korkeat ja vaikeat kiivetä, ja tämä paikka on kuolema, kun muistaa kuka olet, jos joku sukulaisistani löytää sinut täältä.
Romeo
Rakkauden kevein siivin lensin muurien yli, sillä kivinen raja ei pidä rakkautta poissa, ja minkä rakkaus voi, sen se myös uskaltaa: siksi sinun sukusi ei minua pysäytä.
Julia
Jos he näkevät sinut, he murhaavat sinut.
Romeo
Voi, sinun silmässäsi on enemmän vaaraa kuin kahdessakymmenessä heidän miekassaan. Katso minuun vain lempeästi, niin heidän vihansa ei minuun pysty.
Julia
En mistään hinnasta tahtoisi, että he näkisivät sinut täällä.
Romeo
Minulla on yön viitta suojana heidän katseiltaan, ja ellet sinä rakasta minua, löytäkööt minut täältä. Parempi, että henkeni päättyy heidän vihaansa, kuin että kuolema vain viipyy, kun sinun rakkautesi puuttuu.
Julia
Kuka sinua opasti, kun löysit tämän paikan?
Romeo
Rakkaus, joka ensin yllytti minut kyselemään; se lainasi minulle neuvon, minä lainasin sille silmät. En ole luotsi; mutta vaikka olisit yhtä kaukana kuin se laaja ranta, jota kaukaisin meri huuhtoo, lähtisin merelle sellaisen aarteen vuoksi.
Julia
Tiedät, että yön naamio on kasvoillani, muuten neidon puna maalaisi poskeni sen vuoksi, mitä kuulit minun tänä yönä sanovan. Kuinka mielelläni pitäisin kiinni sopivaisuudesta, kuinka mielelläni, mielelläni kieltäisin sen, minkä sanoin; mutta hyvästi, kohteliaisuus. Rakastatko minua? Tiedän, että sanot kyllä, ja minä uskon sanasi. Mutta jos vannot, saatat osoittautua valheelliseksi. Rakastavaisten väärille valoille kuulemma Jupiter nauraa. Oi lempeä Romeo, jos rakastat, sano se vilpittömästi. Tai jos luulet, että minut voitetaan liian helposti, minä rypistän otsaani ja olen hankala ja sanon sinulle ei, jotta sinä kosisit. Muuten en mistään hinnasta. Totta puhuen, kaunis Montague, olen liian hellä, ja siksi voit pitää käytöstäni kevytmielisenä; mutta usko minua, nuori herra, minä osoittaudun uskollisemmaksi kuin ne, joilla on enemmän juonikkuutta näytellä kylmää. Minun olisi pitänyt olla kylmempi, myönnän sen, mutta sinä kuulit, ennen kuin ehdin huomata, tosirakkauteni palon; siksi anna anteeksi, äläkä pidä tätä myöntymistä kevyenä rakkautena, jonka pimeä yö näin paljasti.
Romeo
Neito, tuon siunatun kuun nimeen vannon, joka hopeoi kaikkien näiden hedelmäpuiden latvat...
Julia
Oi, älä vanno kuun nimeen, tuon häilyvän kuun, joka joka kuukausi muuttuu kehällään, ettei sinunkin rakkautesi osoittautuisi yhtä vaihtelevaksi.
Romeo
Minkä nimeen sitten vannon?
Julia
Älä vanno lainkaan. Tai jos vannot, vanno oman ihanan itsesi nimeen, joka on minun palvontani jumala, niin minä uskon sinua.