INT. TORNI - ILTAHÄMÄRÄ
Oven puoliskot avautuvat, ja näkyviin tulee Segismundo kahleissa, taljoihin puettuna. Tornissa palaa valo.
Voi minua kurjaa! Voi minua onnetonta!
Taivaat, tahdon tietää,
kun minua näin kohtelette,
minkä rikoksen tein
teitä vastaan syntyessäni.
Mutta jos synnyin, jo ymmärrän,
minkä rikoksen olen tehnyt:
riittävä syy on ollut
oikeudellanne ja ankaruudellanne,
sillä ihmisen suurin rikos
on se, että hän on syntynyt.
Tahtoisin vain tietää,
jotta valvottu yöni saisi selvyyden
(jättäkää, taivaat, sivuun
syntymisen rikos),
millä muulla loukkasin teitä,
että rankaisette minua enemmän?
Eivätkö muutkin syntyneet?
Jos kerran muutkin syntyivät,
mitä etuoikeuksia heillä oli,
joita minä en saanut koskaan?
Syntyy lintu, ja koristeinaan
sulat, jotka antavat sille kauneuden,
tuskin se on höyhenistä kukka
tai kimppu, jolla on siivet,
kun se jo halkoo vauhdilla
ilman avarat salit
ja kääntää selkänsä säälille,
jättää pesän tyhjäksi rauhaan:
ja minulla, jolla on enemmän sielua,
on vähemmän vapautta?
Syntyy peto, ja sen nahkaan
kauniit täplät piirtävät kuvion,
tuskin se on tähtien merkki
(kiitos taitavan siveltimen),
kun jo, rohkeana ja julmana,
ihmisen tarve
opettaa sen julmuuteen,
oman labyrinttinsa hirviöksi:
ja minulla, jolla on parempi vaisto,
on vähemmän vapautta?
Syntyy kala, joka ei hengitä,
mädin ja liejun keskonen,
ja tuskin se suomuisena laivana
näkee itsensä aalloilla,
kun se jo kääntyilee joka suuntaan
ja mittaa äärettömyyttä,
kaikkea sitä tilaa,
jonka kylmä syvyys sille antaa:
ja minulla, jolla on vapaampi tahto,
on vähemmän vapautta?
Syntyy puro, käärme,
joka kukkien lomassa kiemurtelee,
ja tuskin hopeisena kyynä
se kukkien keskellä katkeilee,
kun se jo soittajana ylistää
kukkien armoa,
joka antaa sen paolle
avoimen kedon majesteetin:
ja minulla, jossa on enemmän elämää,
on vähemmän vapautta?