Cyrano: nenätiraadi

Rehvakas: ”Kas, ystävä, onko tuo koukku muotia? Siihenhän on näppärä ripustaa hattunsa!” Mahtipontinen: ”Ei mikään tuuli, oi mahtinenä, saa sinua kokonaan nuhaan, paitsi mistral!” Dramaattinen: ”Kun se vuotaa verta, se on Punainen meri!” Ihaileva: ”Mikä kyltti hajuvesikauppiaalle!” Lyyrinen: ”Onko se simpukka? Oletteko te triton?” Naiivi: ”Milloin tämä muistomerkki on avoinna yleisölle?” Kunnioittava: ”Sallikaa, herra, että kumarran teille: siinä vasta komea julkisivu kadulle päin!” Maalainen: ”No jo on! Onkos tuo nenä? Ei ookkaa! Jättinauris se on tai joku kääpiömeloni!” Sotilaallinen: ”Suunnatkaa ratsuväkeä vastaan!” Käytännöllinen: ”Panetteko sen arpajaisiin? Siitä tulee totisesti, herra, suurin voitto!”

Ja lopuksi Pyramusta jäljitellen, nyyhkyttäen: ”Tuossa se nenä, joka isäntänsä kasvoilta vei sopusoinnun! Se punastuu, kavala!”

Suunnilleen tuollaista, hyvä herra, te olisitte minulle sanonut, jos teillä olisi hiukankaan kirjasivistystä ja älyä. Mutta älyä, oi olennoista surkein, ei teillä ole koskaan ollut hitustakaan, ja kirjaimista te tunnette vain ne viisi, joista tulee sana: hölmö! Ja vaikka teillä olisikin ollut tarpeeksi kekseliäisyyttä tarjoillaksenne minulle täällä, näiden ylhäisten parvien edessä, kaikki nämä hullut pilat, ette olisi saanut sanotuksi neljännestäkään yhden pilan alun puolikkaasta, sillä minä tarjoilen ne itse itselleni, ja aika tulisesti, mutta toisen en anna tarjoilla niitä minulle.