Sonja lupaa uupuneelle enolleen levon kuoleman jälkeen ja saa hänet jatkamaan elämää ja työtä.
Ikäsuositus: 20-27 vuotta
Tavoitteet: Lohduttaa Vanja-enoa ja auttaa häntä kestämään edessä oleva elämä.
Esteet: Eno on uuvuksissa, eikä Sonja itsekään tunne sitä maallista onnea, jota voisi hänelle luvata.
INT. VOINITSKIN HUONE - ILTA
Tauko.
Sonja
Me, Vanja-eno, me elämme. Me elämme pitkän, pitkän rivin päiviä, pitkiä iltoja; me kestämme kärsivällisesti koettelemukset, jotka kohtalo meille lähettää; me teemme työtä toisten hyväksi nyt ja vanhuudessa, lepoa tuntematta, ja kun meidän hetkemme tulee, me kuolemme nöyrästi, ja siellä haudan takana me sanomme, että me kärsimme, että me itkimme, että meillä oli katkeraa, ja Jumala armahtaa meitä, ja me, sinä ja minä, eno, rakas eno, me näemme valoisan, kauniin, suloisen elämän, me iloitsemme ja katsomme taaksepäin nykyisiä onnettomuuksiamme liikuttuneina, hymyillen, ja me lepäämme. Minä uskon, eno, uskon palavasti, intohimoisesti... Me lepäämme!
Me lepäämme! Me kuulemme enkelit, me näemme koko taivaan timanteissa, me näemme, kuinka kaikki maan päällinen paha, kaikki meidän kärsimyksemme hukkuvat armoon, joka täyttää koko maailman, ja meidän elämästämme tulee hiljaista, hellää, suloista kuin hyväily. Minä uskon, uskon... Poloinen, poloinen Vanja-eno, sinä itket... Sinä et ole elämässäsi tuntenut iloa, mutta odota, Vanja-eno, odota... Me lepäämme... Me lepäämme!
Me lepäämme!
Käännös: blablabla (2026)
Copyright © 2026 Vox Vera ApS. Saat käyttää näitä alkuperäisiä kohtauksia ja monologeja omaan näyttelijäntyön ja repliikkien harjoitteluun, koe-esiintymisiin, ohjattuihin näyttelijäntyön kursseihin ja työpajoihin sekä selftapeihin alla olevien ehtojen mukaisesti.
Käytätkö Claudea? Pyydä siltä kohtaus tai monologi tästä kirjastosta ja suunnitelma niille päiville, jotka sinulla on. Näin se toimii →